Hyppää sisältöön

Tasa-arvoteot tuottaneet tulosta

Olisivatkohan tasa-arvokysymykset nousseet piirun verran tärkeämmiksi tänä vuonna? Jos näin on, ja haluan siihen tietysti uskoa, väitän, että naisjärjestöjen 100 tasa-arvotekoa -hanke on tempaissut ihmiset mukaansa voimakkaammin kuin olisimme saattaneet toivoa. Kysyttäessä Suomi-brändiä tasa-arvo ja naisten asema yleensä on meille jokaiselle ylpeyden aihe maailmalla. Kun World Economic Forum rankkaa parhaita maita naisille ja lapsille elää, Pohjoismaat ovat omaa luokkaansa. On siis kaikki syyt panostaa vielä vahvemmin tasa-arvotyöhön siten, että se tuntuu parempana elämänlaatuna meidän jokaisen elämässä, töissä ja kotona, julkisessa ja yksityisessä tilassa.  

Ulkoministeriö on yksin luvannut tehdä yli 150 tasa-arvotekoa Suomen kunniaksi. Seuraava askel olisi ehkä arvioida, voisiko myös Suomi lähtökohtaisesti tehdä feminististä (ulko)politiikkaa kuten Ruotsi. 

Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen suurin ihmisoikeusongelma. Taistelu väkivallan ehkäisemiseksi ja väkivaltaa kohdanneiden suojelemiseksi ja auttamiseksi on vielä riittämätöntä. Mielestäni pienet askeleet väkivaltaa vastaan eivät ole riittäviä. Meidän tulisi päättäväisesti toimia väkivallan lopettamiseksi ja jokaisen uhrin suojelemiseksi. Kysymys ei ole osaamattomuudesta tai rahan puutteesta vaan siitä, että poliittinen agenda ei näe asiaa riittävän tärkeänä.   

Sama näkyy meidän turvapaikkapolitiikkamme kohdalla. Viime päivät ja viikot olemme huolestuneina seuranneet, miten perheet, äidit ja pienet vauvatkin halutaan pakkopalauttaa Afghanistanin erittäin vaarallisiin ja vaikeisiin olosuhteisiin. Suomen turvapaikanmyöntämiskriteerit ovat  erittäin tiukat, ja on aiheellista kysyä, kiinnitetäänkö naisten asemaan ja lasten edun arviointiin riittävästi huomiota  oleskelulupa-arvioinneissa.  

Jos vertaa muihin pohjoismaihin, meidän käytäntömme on erittäin tiukka. Vuonna 2016 Suomessa myönnettiin vain 27,4 prosenttia myönteisiä lupia verrattuna Ruotsin 60 ja Tanskan 72 prosenttiin. Suomalaisten päättäjien selitys, jonka mukaan seuraamme samoja sääntöjä eri maissa, ei siis ainakaan käytännössä anna samaa tulosta, jos katsoo asiaa suojelua hakevien naisten ja lasten kannalta.  

Kohta on taas uudet vaalit. Presidentinvaalit onnistuvat paremmin kuin mitkään muut herättämään kansalaisten mielenkiinnon poliitikkaan ja yhteiskuntaan. Onneksi meillä tällä kertaa on  yksi naisehdokas enemmän kuin viime kerralla, jolloin itse sain kunnian olla presidenttiehdokkaana. 

Meillä on oikeus nyt odottaa myös miesehdokkailta näyttöä osaamisesta tasa-arvopolitiikasta ja naisten oikeuksista, sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Yltynyt vihapuhe naisia kohtaan on osoittanut, että myös miespoliitikkojen on aika jakaa vastuu tasa-arvon toteutumisesta maassamme. Joidenkin äänekkäiden niin kutsuttujen miesjärjestöjen taistelu tasa-arvoa vastaan ei ole enemmistön maailmankuvan mukainen mutta uhkaa monopolisoida miesten äänen, kun keskustellaan tasa-arvopolitiikasta. Nyt presidenttiehdokkailla on mahdollisuus tunnustautua feministeiksi, naisasiamiehiksi ja -naisiksi ja yhdessä meidän kanssamme taistella nopeamman   tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskehityksen puolesta.

Eva Biaudet

Puheenjohtaja
Naisjärjestöjen Keskusliitto

Naisjärjestöjen Keskusliiton uutiskirjeen 5/2017 pääkirjoitus

Jaa somessa:

Tilaa uutiskirjeemme!

Kuulet uusimmat uutisemme 10 kertaa vuodessa.

Voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.

Lue kaikki uutiskirjeemme täältä.

Liity jäseneksi

Naisjärjestöjen Keskusliitto edistää sukupuolten tasa-arvoa ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa.

Liiton jäseniksi voivat liittyä valtakunnalliset ja muut rekisteröidyt yhdistykset.