Turvakodit ovat merkittävä osa palveluiden kokonaisuutta, jolla yhteiskuntamme tukee väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneita perheitä ja ihmisiä sukupuolesta, asuinpaikkakunnasta ja iästä riippumatta. Turvakodit eivät kuitenkaan, onneksi, vastaa yksin jokaisen väkivaltaa kokevan tai asiasta huolestuneen yksilölliseen avuntarpeeseen.
Jokainen lisätty turvakotipaikka on askel kohti Istanbulin sopimuksen edellyttämää riittävää turvakotipaikkojen määrää*, eli jokainen avautuva paikka on odotettu ja tarpeellinen. Edistysaskelista huolimatta saatavilla olevat palvelut ja turvakotipaikat eivät yllä tarvittaviin lukemiin. Kokonaisvaltaisen ja varhaisen tuen edellytyksenä on, että apua on saatavilla monenlaisiin elämäntilanteisiin matalalla kynnyksellä. Tähän tarpeeseen vastatakseen Suomessa toimii turvakotien ohella lukuisia valtakunnallisia ja alueellisia yhdistyksiä, joihin Naisten Linjakin lukeutuu. Nämä lukuisat kolmannen sektorin tahot mahdollistavat kattavan ja yksilöllisen tuen väkivaltaa kokeneelle, hyvin rajallisista resursseista huolimatta.
Polku väkivallan tunnistamisesta turvakotiin voi olla monenlainen. Turvakoti harvoin on väkivaltaa tai sen uhkaa kokevan ensikosketus sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmään: vaikka kontakteja väkivaltaspesifeihin palveluihin ei olisi aiemmin ollut, on jonkinlaisia kohtaamisia väistämättä kertynyt terveydenhuollon ammattilaisten, kasvatusalan ammattilaisten tai viranomaistahojen kanssa. Turvakodeissa vietetään verrattain vain vähän aikaa akuutin väkivallan uhan alla, joten tukipalveluiden verkosto akuuteimman avuntarpeen ulkopuolella on merkittävässä roolissa. Kunnallisilla toimijoillakin on oma ja tärkeä paikkansa tässä tukiverkostossa, joka ottaa kopin väkivaltaa kokeneesta ja auttaa eteenpäin. Huoleen tarttuminen on meidän jokaisen vastuulla.
Väkivallan tunnistamista, sen varoitusmerkkejä sekä väkivallan ja riitelyn eroa käsitellään toistuvasti myös Naisten Linjalle saapuvissa yhteydenotoissa. Huolen ja vaikeiden tunteiden käsitteleminen sekä väkivallan nimeäminen yhdessä luotettavan tahon tai henkilön kanssa voivat auttaa merkittävästi väkivallan kokijaa ymmärtämään omaa tuen tarvettaan sekä hakeutumaan tarvittaessa turvakotiin.
Mitä varhaisemmassa vaiheessa väkivallan varoitusmerkit ihmissuhteessa voidaan tunnistaa, sitä monipuolisempia keinoja on tilanteen pysäyttämiseen. Pitkittyessään väkivallan seuraukset kokijalle vakavoituvat entisestään – vaikka väkivallan kokija saattaa kehittää selviytymiskeinoja tilanteessa tai kokea turtumusta, ei väkivaltaan silti totu. Väkivallan monialaisten seurausten vuoksi, mitä aiemmassa vaiheessa väkivallan kokija saa tukea, sitä paremmat ovat myös hänen voimavaransa avun vastaanottamiseen.
Miten sitten voimme jokainen omalta paikaltamme käsin olla se toimiva ratas väkivaltaa kokevaa auttavassa palvelujärjestelmässä? Kuunteleminen, uskominen ja aito kohtaaminen ovat keskeisiä asioita. Olit sitten opettaja, terveyskeskuksen työntekijä, kulttuurialalla, perhetyöntekijä, viranomaistehtävissä, päiväkodin henkilöstöä, toimistotyössä tai työkaverin tai ystävän roolissa, ovat ydinasiat muuttumattomia: ota huoli puheeksi, kuuntele ja suhtaudu myötätunnolla. Älä arvostele toisen valintoja tai tee päätöksiä hänen puolestaan.
Vastauksia ja ohjeita kaikkeen ei myöskään tarvitse olla; aina voi ohjata väkivaltaa tai sen uhkaa kokevan ottamaan yhteyttä aiheeseen perehtyneisiin tukipalveluihin. Kokemus toiveikkuudesta ja siitä, että tulee kuulluksi edesauttaa sitä, että kokee jatkossakin avun saamisen mahdollisena. Se voi tarkoittaa myös sitä, että rohkaistuu tarpeen vaatiessa lähtemään turvaan kotoaan.
Koronan luomat poikkeusolosuhteet ovat vaikuttaneet myös sosiaali- ja terveysalan palveluiden resursseihin ja työmäärään, jotka jo entuudestaan puhuttavat säännöllisesti haasteellisuudellaan. Naisten Linjan yhteydenotoissa on kuulunut, että joillekin väkivallasta huolestuneille julkinen keskustelu resurssien riittämättömyydestä on luonut yhä suuremman kynnyksen avun hakemiselle. Oma kokemus saatetaan kokea niin vähäpätöiseksi, ettei sillä haluta viedä tilaa muilta apua tarvitsevilta. On siis tärkeää luoda luottamusta, tehdä yhteydenottaminen helpoksi ja kuulla ihmisten huoli ja hätä poikkeusolosuhteissakin.
Erilaisten matalan kynnyksen palveluiden tarjoama henkinen tuki, tieto ja palveluohjaus voivat olla monelle keskeinen väylä turvakotiin hakeutumiseksi, mutta joskus muita palveluita ei tarvitakaan: jo yksi toivoa herättänyt kohtaaminen voi riittää muutoksen voimaksi. Nämä kohtaamiset ovat merkityksellisiä niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Ennaltaehkäisevä ja yksilön tuen tarpeeseen vastaava työ säästää pitkällä tähtäimellä yhteiskunnan varoja, yksilön voimavaroja ja joskus jopa ihmishenkiä. Tämän merkityksellisyyden tulisi näkyä myös siten, että moninaisten kolmannen sektorin tukipalveluiden resurssit turvataan.
Ada Kairavuori
Viestinnän suunnittelija, sosionomi (AMK)
Naisten Linja Suomessa ry
—
* Elokuussa 2015 Suomessa voimaan astunut nk. Istanbulin sopimus edellyttää Suomelta riittävää turvakotipaikkojen määrää. Euroopan neuvoston suosituksessa (EG-TFV (2008)6) tarkennetaan, että turvakotipaikkoja tulisi olla yksi 10 000 asukasta kohti, joka Suomen kokoisessa valtiossa tällä hetkellä tarkoittaa noin 550 turvakotipaikkaa.
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.