Viime torstaina julki tuli Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajan Mika Lehtimäen naisiin kohdistuva epäasiallinen käytös. Maanantaina 28.3. Lehtimäki ilmoitti eroavansa tehtävästä. Olympiakomitea korosti omassa tiedotustilaisuudessaan, että Lehtimäen tapauksessa kyseessä oli naisiin kohdistunut epäasiallinen käytös, ei seksuaalinen häirintä. Tiedotustilaisuudessa tarkennettiin, että kyse oli yöllisistä viesteistä kahdelle samassa organisaatiossa toimivalle naiselle, jotka olivat kokeneet viesteistä ahdistusta ja turvattomuutta.
Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Onkin paikallaan kysyä, miten seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen käytös tunnistetaan työyhteisöissä.
Työelämän epäkohtiin on puututtava – ei yksittäistapauksia
Naisjärjestöjen Keskusliitto haluaa korostaa, ettei kohun tule henkilöityä Suomen Olympiakomitean tilanteeseen yksittäistapauksena, vaan seksuaalinen häirintä työelämässä on iso, läpi yhteiskunnan kulkeva rakenteellinen ongelma, jota tulee taklata kaikissa työyhteisöissä kaikilla aloilla. Tutkimus työelämän tasa-arvosta on osoittanut, että naiset kohtaavat työelämässä edelleen paljon rakenteellisia ongelmia, jotka luovat epätasa-arvoa. Tutkimuksessa naiset kertovat esimerkiksi urakehityksen takkuilusta, raskauteen ja perhevapaisiin liittyvästä syrjinnästä, seksuaalisesta häirinnästä, kiusaamisesta sekä vähättelystä. Hälyttävää on se, että naiset ovat kokemuksiensa kanssa hyvinkin yksin ja ratkaisuna on useimmiten työpaikan vaihtaminen. Asiaton kulttuuri ja epäasiallinen käytös työyhteisöissä ovat suoraan kytköksissä työhyvinvoinnin ja henkilöstön mielenterveysongelmien kanssa. Yhden henkilön irtisanominen ei myöskään ole riittävä toimi epäasiallisen työympäristön parantamiseksi.
Epätasa-arvoista työelämää voidaan purkaa monilla tavoin, mm. laeilla, kuten perhevapaauudistuksella sekä tasa-arvotuntemusta lisäävillä koulutuksilla johtoasemassa oleville. Lisäksi erityisesti urheiluyhteisöille maaliskuussa 2022 julkaistuissa EU:n korkean tason työryhmän urheilun tasa-arvosuosituksissa ehdotetaan, että jäsenmaat voivat ehkäistä sukupuolistunutta häirintää ja väkivaltaa perustamalla ilmiantokanavia ja edellyttämällä väkivallan vastaista suunnitelmaa rahoituksen saamiseksi. Ilmiantokanavia ja vastaavia palveluita tulee jatkuvasti kehittää, jotta pystytään puuttumaan rakenteisiin ja tekemään tarvittavia korjausliikkeitä. Suomessakin on syytä harkita väkivallan vastaisen suunnitelman edellyttämistä kaikilta urheilujärjestöiltä. Ongelman laajuus myös urheilun työyhteisössä on selvitettävä. Johtamista on parannettava joka tasolla ja tietoisuutta lisättävä läpi työyhteisön. Johtajana ei voi toimia, mikäli ei tunne lakia ja velvoitteita – myös työturvallisuuden näkökulmasta. Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä on tasa-arvolaissa tarkoitettua syrjintää.
Naisjärjestöjen Keskusliiton tehtävä on edistää naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä sukupuolten tasa-arvoa. Tasa-arvotyöhön tarvitaan meitä kaikkia, eikä työpaikan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovastuu voi olla vain vähemmistöä edustavilla. On erityisen tärkeää, että kaikki korkeinta johtoa myöten tietävät ja tuntevat vastuunsa sekä osaavat käyttäytyä sen mukaisesti. Rakenteellisen, epätasa-arvoisen työkulttuurin uudistaminen on paras tapa parantaa työssäjaksamista. Ongelma ei poistu, vaikka johtajia kierrätettäisiin, mikäli toimintakulttuuri saa jatkua kuten aina ennenkin.
Saara-Sofia Sirèn, puheenjohtaja, Naisjärjestöjen Keskusliitto
Terhi Heinilä, pääsihteeri, Naisjärjestöjen Keskusliitto
Nina Kaipio, projektipäällikkö, Naisjärjestöjen Keskusliitto