Kevään Yhteishaku on käynnissä, joten moni nuori miettii parhaillaan jatko-opintojaan ja uravalintojaan. Koulutus on tärkeä kysymys myös vaaleihin valmistuville kunnille. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntien hoidettaviksi, koulutus nousee kuntien keskeisimmäksi tehtäväksi. Samalla kolmasosa kuntien nykyisistä työntekijöistä jää eläkkeelle vuoteen 2030 mennessä. Kuntien elinvoimaisuuden ratkaisee se, miten ne onnistuvat houkuttelemaan uusia osaajia. Työvoimapulan ratkaiseminen edellyttää tiivistä yhteistyötä paikallisten oppilaitosten ja median kanssa.
Miksi segregaatiota täytyy purkaa?
Koulutuksen ja työelämän sukupuolen mukainen eriytyminen on Suomessa vahvaa. Tilastokeskuksen mukaan enää 8,9 % palkansaajista sijoittuu ns. tasa-ammatteihin, joissa eri sukupuolta olevien osuus ammattiryhmissä toimivista on vähintään 40 %. (Tilastokeskus 2019)
Segregaatio vaihtelee koulutusasteen ja alan mukaan. Korkeakoulutetut naiset ovat siirtyneet aikaisemmin miesvaltaisina pidettyihin lääke- ja oikeustieteeseen, mutta naisvaltaiset alat kuten kasvatustiede ei ole samassa määrin houkutellut miehiä. Suuret koulutusalat, kuten naisvaltainen terveys- ja hyvinvointiala sekä miehinen tekniikan ala, ovat pääosin toiseen asteen opintoja. Näillä aloilla ei ole juuri tapahtunut muutosta kolmeen vuosikymmeneen. (Yle 13.2.2019)
Keskustelu työelämän segregaatiosta typistyy usein keskusteluksi naisten ja miesten välisistä palkkaeroista. Tämä on ymmärrettävää, koska segregaatio ylläpitää ns. naisten euroa (84 snt), joka kertautuu edelleen naisten eläkeläisköyhyydessä. Koska riittävää poliittista tahtoa naisvaltaisten matalapalkka-alojen työehtojen parantamiseksi ei löydy, huomiota kiinnitetään naisten omiin valintoihin ja arvoihin. Näissä puheenvuoroissa nousee esiin usein ”kutsumustyön” käsite. Samaa tulkintaa vahvistaa kansainvälisissä tarkasteluissa mainittu ”tasa-arvon paradoksi”. Sen mukaan taloudellisesti vauraissa ja tasa-arvoisissa maissa valinnat sukupuolittuvat, koska niissä on ”varaa valita kiinnostuksen ja omien vahvuuksien mukaan”. Tällöin segregaatio määrittyy ilmiöksi, jolle ei voi eikä tarvitse tehdä mitään. (Tanhua 2019)
Segregaation purkamiseen löytyy kuitenkin monia kannusteita. Kuntien kannalta niistä tärkein lienee se, että segregaatio jäykistää työmarkkinoita. Kun stereotypiat naisten ja miesten töistä rajaavat yksilöiden koulutus- ja ammatinvalintoja, moni ala kärsii jatkossakin työvoimapulasta. Kunnat menettävät osaamista myös siinä, miten epätasa-arvoisesti poliittinen ja taloudellinen valta jakautuvat sukupuolten kesken.
Miksi sukupuoli vaikuttaa alavalintoihin?
SEGLI-hankkeen mukaan moni nuori aikuinen pystyy jälkeenpäin näkemään, kuinka vajavaisen tiedon varassa oli tehnyt ensimmäiset valinnat koulutuksestaan ja työpaikoistaan. Jälkikäteen he olisivat neuvoneet nuorta itseään ottamaan huomattavasti paremmin selvää eri töistä ja mahdollisuuksista.
Tiedon puute johtaa siihen, että nuoret valitsevat itselleen helpommin entuudestaan tutun alan. Tällöin valinnassa voi korostua liikaa se, missä oppiaineessa on pärjännyt koulussa parhaiten. Mikäli nuori valitsee jonkin itselleen vieraamman alan, hänen valintaansa vaikuttavat voimakkaasti mielikuvat eri aloista ja niiden sopivuudesta eri sukupuolille. Ongelmaa vahvistavat opinto-ohjaajien puutteelliset tiedot sekä nuorten ryhmäpaine. Edelleen nuoren pelko syrjityksi joutumisesta voi ohjata hakeutumaan alalle, jossa oma sukupuoli on enemmistönä. (SEGLI)
Sukupuolen vaikutus alavalintaan ei ole tyttöjen erityispiirre. Suomalaistutkimuksen mukaan viidennes tytöistä ja jopa reilu kolmasosa pojista arvelee, että sukupuoli vaikuttaa heidän ammatinvalintaansa (THL). Kun kolmannes kuntien tämänhetkisestä työntekijämäärästä eläköityy vuosina 2021–2030, kunnissa tulee olemaan pulaa erityisesti naisvaltaisilla terveys-, hoiva- ja opetusaloilla. (Keva 2021) Näyttääkin siltä, että huomiota pitäisi kiinnittää myös siihen, miksi pojat eivät hakeudu hoiva-aloille.
Miten kunnat voivat auttaa?
Kuntien tehtävänä on huolehtia tasa-arvoisista rakenteista niin työnantajana kuin varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestäjänä. Kaikilla koulutusasteilla tulee huolehtia tasa-arvosuunnitelmien säännöllisestä päivittämisestä, ja henkilöstölle tulee tarjota säännöllistä täydennyskoulutusta tasa-arvokysymyksissä. Samoin oppilaitosten tulee varmistaa, että niiden koulutusohjelmat ja -materiaalit ovat ajanmukaisia.
Kunnat voivat tehdä paljon muutakin. Purkutalkoot-tutkimushankkeen loppuraportti suosittelee mm., että:
- Järjestetään peruskouluissa oppilaille ja heidän huoltajilleen tilaisuuksia, joissa eri alojen edustajat kertovat ammateistaan ja työstään.
- Järjestetään koulutus-, työelämä- ja vapaa-ajansektorin yhteistyönä nuorille tutustumisretkiä erilaisiin yrityksiin ja järjestöihin.
- Haastetaan mediatoimijat ja muut viestijät lisäämään sisältöihinsä (mm. lehtikuviin, sosiaaliseen mediaan, tv-sarjoihin sekä asiantuntijahaastatteluihin) monipuolisempia ammatillisia esikuvia.
- Luodaan pitkäjänteinen mediakampanja, jossa sukupuoleen ja muihin eroihin liittyviä stereotypioita puretaan nuoria puhuttelevalla tavalla heidän suosimissaan sosiaalisen median kanavissa yhteistyössä somevaikuttajien kanssa.
Kevään vaaliehdokkaille hyödyllistä luettavaa on Tasa-arvon peruskirja, joka tukee kuntia tasa-arvolainsäädännön toteuttamisessa. Tasa-arvon käsikirja kuntapäättäjälle puolestaan kertoo, miten laki naisten ja miesten tasa-arvosta koskettaa kunnan koko toimintaa, hallintoa ja päätöksentekoa, kuntalaisia ja heidän palvelujaan sekä kuntaa työnantajana.
Miten sinä voit auttaa?
Jokainen meistä voi kertoa lähipiirinsä nuorille omasta työstään. Voimme yhdessä varmistaa, että alavalintaa tekevillä nuorilla on realistista tietoa siitä, millaisia taitoja työelämässä tarvitaan ja millaiset työehdot omalla alalla ovat.
Jokainen meistä voi myös vähentää nuorten kokemia paineita ja muistuttaa heitä siitä, että työelämä edellyttää jatkuvaa oppimista ja oman osaamisen kehittämistä. Peruskoulun ja lukion jälkeen ei tehdä loppuelämän vaan ainoastaan seuraavan elämänvaiheen valintoja.
Susanna Sulkunen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja
Alanvaihtaja joka alkoi opiskella insinööritieteitä 40-vuotiaana
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.