Sovittelujärjestelmä luotiin alun perin ehkäisemään nuorisorikollisuutta ja lieviä rikoksia. Nykyisen sovittelua koskevan lain esitöissä suhtauduttiin varauksella lähisuhdeväkivallan ja seksuaalisen väkivallan sovitteluun. Lähisuhteissa tapahtuneita seksuaalirikoksia ohjataan tästä huolimatta sovitteluun. Laista annetussa lakivaliokunnan mietinnössä korostettiin, ettei toistuvaa lähisuhdeväkivaltaa tule sovitella. Toistuvuus on kuitenkin lähisuhdeväkivallalle tyypillistä, mikä tekee sen sovittelusta ongelmallista.
Valtaosa lähisuhdeväkivallasta on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Vain pieni osa siitä tulee poliisin tietoon. ”Lähisuhteessa tapahtuneiden väkivaltarikoksen ohjaaminen sovitteluun antaa sekä uhrille että tekijälle viestin siitä, ettei tehty väkivalta ole rikoksena vakava ja ettei tekijän tarvitse kantaa teostaan rikosoikeudellista vastuuta. Lähisuhdeväkivallan sovittelu voi johtaa syyttämättä jättämiseen ja väkivallan kierteen jatkumiseen”, muistuttaa Naisjärjestöjen Keskusliiton varapuheenjohtaja, rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriainen.
Lähisuhdeväkivallan uhri ja tekijä eivät ole tasavertaisessa asemassa. Tekijän ja uhrin asema on sitä epätasavertaisempi mitä haavoittuvammassa asemassa uhri on esimerkiksi vammaisuuden tai oleskeluluvan voimassaolon perusteella. On ongelmallista, että Maahanmuuttovirasto tulkitsee väkivallan lieväksi, mikäli uhri suostuu lähisuhdeväkivallan sovitteluun. Jos puolisoista toinen on Suomen kansalainen ja toisen tilapäinen tai määräaikainen oleskelulupa perustuu perhesiteeseen, voi erotilanteessa lähisuhdeväkivallan sovitteluun osallistuminen toimia perusteena uhrin oleskeluluvan jatkon epäämiselle. Vammaisen naisen haavoittuvainen asema voi lisätä väkivallan vakavuutta ja altistaa hoidon ja huolenpidon laiminlyönnille.
Kansainväliset ihmisoikeustoimijat ja -sopimukset, kuten Istanbulin sopimus, sekä kotimaiset naisjärjestöt suhtautuvat naisiin kohdistuvan väkivallan sovitteluun kielteisesti, koska uhrin oikeudet eivät sovittelussa aina tule turvatuiksi. Vaikka rikosasioiden sovittelu on vapaaehtoista, osoittavat Naisten Linjan asiakkaiden kokemukset, ettei sovittelun vapaaehtoisuutta tai mahdollisuutta keskeyttää sovitteluprosessi tuoda riittävän selvästi esille. Uhrit eivät välttämättä tiedä, että sovittelu ei ole pakollinen osa prosessia ja että se useimmiten johtaa syyttämättä jättämiseen. Sovittelijat ovat pääsääntöisesti maallikoita, eikä uhrilla yleensä ole mukanaan avustajaa tai tukihenkilöä, joka osaisi selittää prosessin kulun ja vahingonkorvauksen suuruuden.
Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen merkittävin ihmisoikeusloukkaus. Lähes joka kolmas suomalaisnainen on ollut väkivaltaisessa parisuhteessa. Valtiolla on velvollisuus turvata ihmisoikeuksien toteutuminen myös yksityishenkilöiden välisissä suhteissa. Lähisuhdeväkivallan sovittelusta luopuminen ja sovittelun lainsäädännöllä rajaaminen osoittaisi, että valtio ymmärtää naisiin kohdistuvan väkivallan vakavuuden ja kantaa vastuunsa naisiin kohdistuvien väkivallantekojen ehkäisemisestä, tutkimisesta, rankaisemisesta ja hyvittämisestä, kuten Istanbulin sopimus edellyttää.
Lisätietoja:
Naisjärjestöjen Keskusliitto -Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry varapuheenjohtaja Terttu Utriainen 0505664256, pääsihteeri Terhi Heinilä 0405305544, järjestösihteeri Anniina Vainio 0503888868
Monika-Naiset liitto ry toiminnanjohtaja Jenni Tuominen 045 6759276
Naisten Linja Suomessa ry toiminnanjohtaja Kaisa Åberg 050 5770595
Rusetti – Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys ry puheenjohtaja Marja Pihnala 040 0987748