Naisen terveyteen ja hoitoon liittyy erityisiä teemoja, joiden huomiointi terveyspalveluissa on hajallaan. Monen cisnaisen elämään kuuluu olennaisena tytöstä naiseksi kasvu, hormonaaliset muutokset, kuukautiset, seksielämä ja ehkäisy, raskaus, synnytys, äitiys, menopaussi ja lopulta vanhenevan naisen elämä. Rintasyöpä on yleisin naisten syöpä, johon vuosittain 5000 naista sairastuu, mutta onneksi sen hoito on meillä huippua: rintasyöpäspesifinen 10-vuotiselossaolo oli 91,4 % (lähde: LL Anniina Jääskeläisen väitös: Rintasyövän uudet ennustetekijät ja eri alaryhmien pitkäaikaisennuste 3.6.2022.)
Naisen kohtu ja rinnat ovat vuosituhansia vaikuttaneet monin tavoin juuri naisen arkeen. Rinnat ovat olleet erityisesti miesten katseen alla ja naisen kohtu lähes yhteiskunnan yhteisomaisuutta, jos ajatellaan historiaperspektiivissä seksuaalisuuteen liitettyjä määräyksiä tai uskonnollisten tai muitten yhteisöjen määrittelemiä syntyvyyden säännöstelyä, mikä on edelleen relevantti – otetaan tähän nyt esimerkiksi vaikkapa suomalainen käsite ’synnytystalkoot’.
Valta-aseman väärinkäyttö synnytystilanteissa
Kehollinen itsemääräämisoikeus on mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuskysymys ja koskee myös seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita. Asiakas saa tehdä päätöksensä itse. Tätä tukee juridisesti myös potilaslaki. Raskauden ja synnytyksen hoidossa esiintyy kuitenkin yhä valta-aseman väärinkäyttöä, jonka #MinäMyösSynnyttäjänä -kampanja nosti pinnalle pari vuotta sitten. Synnytyskapinallisena olin mukana kampanjan suunnittelutiimissä ja yllätyin kollegoiden suhtautumisesta, jopa vihapuheesta. Osa kätilöistä pöyristyi kampanjan Facebook-sivustolle tarinansa kirjoittaneiden käyttämästä synnytysväkivalta-termistä (obstetric violence) vaikka nämä olivat kirjoittajien omakohtaisia kokemuksia terveydenhuollon asiakkaana. Asiakkaan kokemus kuulluksi tulemisesta, omaan hoitoon osallistumisesta ja jaetusta päätöksenteosta oli monissa kokemuskertomuksissa ohitettu, asiakas hyssytelty hiljaiseksi, todettu, että näin toimitaan, tämä on hoitolinjaus, tämä on ’talon tapa’.
Vaikka kampanja sai aikaan vastakkainasettelua, se toi esiin myös tarpeellista keskustelua ja ymmärrystä, että synnyttäjän vähättely, ohittaminen ja jopa tahdonvastaisesti tehdyt interventiot todellakin voivat rikkoa paitsi kehollista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta, myös luottamusta asiantuntijoihin. Kaikella tällä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia raskaana olevan kehonkuvaan sekä perhe-elämään, jopa lapsilukuun.
Myös Helsingin yliopiston meneillään olevassa tutkimushankkeessa Kamppailu synnytyksestä – Suomalaisen synnytyskulttuurin murros (2020-2023) tutkitaan kaikenlaisia synnytyskokemuksia, synnytyksen politisoitumista ja aktivismia, hoitokäytäntöjä, äitiyshuollon ja synnytyksen ammattilaisten näkökulmia, valtasuhteita, lisääntymispolitiikkaa sekä sitä, mitä synnytys ja lisääntyminen eri toimijoille merkitsevät.
Valta-aseman väärinkäyttö, asiakkaan oman asiantuntijuuden vähättely ja se, ettei käytetä inklusiivista kieltä, ovat asioita, joita ei nykypäivän hoitotyössä saa enää ohittaa. Silti mm. somealustoiden keskusteluissa törmää yhä terveydenhuollon asiantuntijan, jopa kätilön, ajattelemattomiin tokaisuihin, jotka eivät perustu viimeisimpään tutkimustietoon tai huomioi yksilöä, mutta joiden vaikutus asiakkaaseen voi olla rikkovaa.
Juuri sensitiivisyys ja yksilöllinen hoito ovat kätilön ammatin keskeisimpiä osaamisalueita ja jokaisen kätilönä työskentelevän täytyy hallita tematiikka automaattisesti, by heart. Kätilöiden eettiseen osaamiseen kuuluu keskeisesti myös, että kätilö ottaa vastuun sekä omasta kehittymisestään että koko kätilötyön kehittämisestä. Tämän ajan kätilö kohtaa työssään päivittäin monikulttuurisia ja -muotoisia asiakkaita ja perheitä, joista jokaisella on omat lähtökohdat ja valmiudet hyvän hoito- ja yhteistyösuhteen kehittymiseen. Kätilön tulee ammattihenkilönä olla se peruskivi, jolle asiakas uskaltaa turvallisesti asettua hoidettavaksi sellaisena kuin on.
Kaiken ikäisillä naisilla pitäisi olla oikeus saada kätilö, seksuaaliterveyden asiantuntija, kulkemaan rinnalleen kokonaisvaltaisesti niin vauvankasvatusmatkalle, tukemaan kokonaisvaltaista seksuaaliterveyttä, naistentautipotilaiden tai imetyksen tukijaksi; kaikille, jotka kokevat tarvitsevansa kätilön ammatillista apua. Kiehtova ajatus olisi saada naisneuvoloita Suomeen. Se olisi erityisesti meille vanheneville naisille hyväksi. Nainenhan muuttuu kaikin tavoin näkymättömäksi iän lisääntyessä. Oman kokemukseni mukaan n. 55-vuotiaana…
Kätilöt hoiva-alan kriisissä
Myös koronavuosien rajoitukset ja erityisesti synnyttäviin perheisiin kohdistuneet toimet, kuten tukihenkilöiden läsnäolo-oikeuden epääminen synnytyksessä ja heti syntymän jälkeen lapsen hoitoon osallistumisen rajoittaminen ovat olleet toimia, joissa perheitä ei ole kuunneltu tai kohdattu yksilöllisesti.
Kriisiytynyt hoitoala on täynnä epäkohtia, mikä koskee myös kätilöitä. Paljon puhutaan myös hoitoalan huonosta johtamisesta ja palkka-alhosta. Uhkaava valmiuslakikin mietitytti monia ja henkilökohtaisestikin sillä oli suurin vaikutus hoitotyöstä pois lähtemiseeni. Valviraan onkin tänä vuonna tullut poikkeuksellisen paljon pyyntöjä poistaa omat hoitajan oikeudet: viimeisin Valviran tieto on 470 ammattioikeuksien poistoa ja 500 odottaa jonossa. Samana päivänä voimaan tullut valmiuslaki saattaa lisätä tätä määrää. Vuonna 2021 terveydenhuollon ammattioikeuksia on poistanut 46 henkilöä.
Koulutettujen hoitoalan erityisosaajien optimaalinen hyödyntäminen hoivan alalla on iso kysymys, samoin kuin hoivatyön tasapuolinen jakaminen olemassa olevalle resurssille. Sotetyöntekijöistä 87% on naisia ja yhä edelleen yleisesti oletetaan hoivaamisen tarpeen olevan motiivina hakeutua hoiva-ammattiin. Jos vain ymmärrettäisiin, että sisar hento valkoiset/vihreät/siniset eivät nimenomaisesti hakeudu hoitajiksi hoivavietin vieminä, vaan pyrkimyksenä on voida tehdä merkityksellistä ja tuloksellista asiantuntijatyötä, erityisosaamista vaativaa aivotyötä, mutta myös kuunnella ja auttaa ihmistä, ratkaista terveyshaasteita, oppia ymmärtämään fysiologisia, biologisia ja psyykkisiä oireita, terveyttä ja sairautta, kyetä kohtaamaan ihminen. Auttaa ja tukea.
Uusimpana erityisesti kätilöitä koskevana säästötoimenpiteenä on tänä syksynä esiin nostettu suunnitelma HUS Lohjan synnytysyksikön alasajosta. Tähän suunnitelmaan on onneksi moni Naisjärjestöjen Keskusliiton jäsenjärjestökin jo antanut julkisen kannanottonsa, mm. Aktiivinen synnytys ry, Suomen Kätilöliitto ja Imetyksen tuki ry.
Suomen Kätilöliiton vuosittaisen kansainvälisen kätilönpäivän kannanotossa 5.5.2022 kysytään, onko suomalaisella hyvinvointiyhteiskunnalla varaa olla panostamatta kätilöiden työoloihin ja toimeentulon mahdollistavaan palkkaan? Halutaanko Suomessa panostaa naisiin, lapsiin ja perheisiin? Kulkeeko kätilö, tuo wiisas waimo, naisen rinnalla yhä?
Outi Helasterä
Naisjärjestöjen Keskusliiton hallinnon assistentti
Kätilö, Sairaanhoitaja, MAT, Kätilölehden päätoimittaja 2019–2022