Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vastaiset äänenpainot ovat vahvistuneet maailmanlaajuisesti, minkä seurauksena tasa-arvo ottaa takapakkia. Tämä näkyy etenkin naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien loukkaamisena, mikä on ristiriidassa kehollisen itsemääräämisoikeuden kanssa. Tällainen negatiivinen ihmisoikeuskehitys on äärimmäisen huolestuttavaa ja vahingollista. Oikeus aborttiin eli raskaudenkeskeytykseen on ihmisoikeus, ja sitä pitää puolustaa. On tuskastuttavaa, että samoja taisteluja joudutaan käymään vuodesta toiseen.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vastaista, järjestäytynyttä ja useat eri toimijat yhteen kokoavaa liikehdintää voidaan nimittää anti-gender-liikehdinnäksi. Anti-gender-ajattelijat kokevat sukupuolen moninaisuuden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vaarana. Abortin vastustaminen anti-gender-piireissä liittyy heidän maailmankatsomukseensa, jonka mukaan edellä mainittujen lisäksi myös feminismi ja ateismi osaltaan rikkovat ”luonnollisen” yhteiskuntajärjestyksen, jossa ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä, sukupuoli määrittyy biologisesti ja heteroseksuaaliseen avioliittoon perustuva ydinperhemalli on ainoa oikea. Kyseinen liikehdintä on hyvin rahoitettu. Aborttia vastustavat anti-gender-verkostot ovat käyttäneet viimeisen vuosikymmenen aikana satoja miljoonia euroja muun muassa abortinvastaiseen lobbaustyöhön jo pelkästään Euroopan Unionissa.
Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet, mukaan lukien oikeus turvalliseen aborttiin, ovat kansainvälisten sopimusten tunnustamia ihmisoikeuksia. Jokaiselle ihmiselle on taattava pääsy tarvittaviin seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluihin, joita ovat abortin lisäksi muun muassa ehkäisy, seksitautien testaaminen ja hoito, turvallinen raskaus sekä tuen ja tiedon pariin pääsy.
Laillinen ja turvallinen abortti on ihmisoikeus, jonka riistäminen kielii laajemmasta ongelmasta
Anti-genderistien yhtenä tavoitteena on peruuttaa jo aikaan saatuja oikeuksia, kuten aborttilainsäädännön osalta viimeisimpänä Yhdysvalloissa on nähty. Historiankirjoihin surullisenkuuluisaksi jäävänä, juhannukselle osuneena viikonloppuna Yhdysvaltojen korkein oikeus perui perustuslaissa aborttioikeuden takaavan Roe vastaan Wade -ennakkopäätöksen vuodelta 1973. Sen seurauksena osavaltiot saavat itse päättää, onko oikeutta aborttiin olemassa vai ei. Käytännössä puolissa osavaltioista abortin saaminen lakkautetaan tai sen kriteerejä kiristetään. Monissa osavaltioissa oltiin ennakoitu korkeimman oikeuden linjanmuutosta säätämällä valmiiksi laki, joka teki abortista välittömästi laittoman täyden aborttikiellon sallivan päätöksen tultua voimaan.
Etenkin uskonnollisen oikeiston masinoima, abortinvastainen “pro-life” -liike kuuluu anti-gender-sateenvarjon alle. Anti-genderistit käyttävät ihmisoikeusretoriikkaansa oikeuttamaan naisten vartalon kontrolloinnin aborttikeskustelussa tai käyttävät uskontoa tekosyynä naisten ja vähemmistöjen aseman kaventamiseen. Sama retoriikka on nähtävissä Suomessa, vaikkei yhtäläisissä mittasuhteissa. Useissa osavaltioissa aborttioikeutta oltiin entuudestaankin rajattu hyvin tiukaksi. Texasissa abortti käytännössä kiellettiin jo aiempana vuonna. Vaikka perustuslaillista oikeutta aborttiin liittovaltion tasolla Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden päätöksellä ei olisi purettu, jo näiden avausten esiin nostaminen keskusteluun on pöyristyttävää.
Aborttilainsäädännön kiristäminen on oire naisten oikeuksien vastustamisesta kaiken kaikkiaan. Yhdysvallat signaloivat esimerkillään, että ihmisoikeuksia ei tarvitsisi kunnioittaa, millä on laaja-alaisia ja kauaskantoisia vaikutuksia aina demokratian murentamiseen saakka. Maailman johtaviin maihin kuuluvan valtion päätöksellä voivat muut anti-gender-ajatusmaailmalla flirttailevat globaalisti jatkossa oikeuttaa haluaan kontrolloida naisten kehoja tiukemmin.
Lisäksi jo nyt spekuloidaan, että Yhdysvaltojen negatiivinen tasa-arvokehitys – joka vaikuttaa kaikkialle maailmaan – ei jää tähän. Millaisia muita ihmisoikeusvastaisia avauksia tällaisen näkemyksen yleistyminen ja normalisoiminen kirittää? Vaarana on ihmisoikeusperustaisen politiikan purkamisen dominoefekti, kun aikaisempia päätöksiä aletaan tarkastella uudelleen. Myös siksi kannattaa muistaa, että kaikki ihmisoikeuskamppailut kytkeytyvät toisiinsa, eikä perus- ja ihmisoikeuksia voi pitää itsestäänselvyyksinä.
Usein jää huomioimatta, että aborttilain kiristäminen on myös luokkakysymys, kun rikkailla on resurssiensa turvin jatkossakin keinonsa tehdä turvallinen abortti. Tämä ja osavaltioiden asukkaiden jatkossa tarpeen tuleva postinumerokikkailu asettavat kaikki raskaana olevat vääjäämättä keskenään eriarvoiseen asemaan.
Olemattoman aborttioikeuden tilanne on kuitenkin todellisuutta jo Euroopassa. EU-maa Maltalla raskaudenkeskeytykset on tyystin kielletty. Edes raiskauksen tai insestin seurauksena raskaaksi tulleet eivät saa aborttia. Kuin myös katolisen Puolan aborttilaki on yksi maailman tiukimmista tehden abortin saamisen lähes mahdottomaksi. Oman kivuliaan lisänsä tuo se, että sotaa Puolaan pakenevat raskaana olevat ukrainalaiset joutuvat kestämättömään tilanteeseen paetessaan maahan, jossa seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia ei kunnioiteta. Oikeus lailliseen ja turvalliseen aborttiin kuuluu aivan kaikille, ja se on turvattava myös pandemioissa ja sotia pakeneville.
Suomen vanhakantainen aborttilaki on kansallinen häpeäpilkku
Ei ole syytä tuudittautua ajatukseen, että vastaavaa negatiivista ihmisoikeuskehitystä ei voisi tapahtua Suomessa. Myös Suomen poliittisella kentällä on tahoja, jotka ovat avoimesti iloinneet Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden kylmäävästä päätöksestä. Naisten oikeuksien riistämisellä hekumointi on hyytävä vääryys.
Syyttävän sormen kanssa on oltava tarkkana, sillä Suomen aborttilainsäädännön tasoa ei voida tässä ajassa pitää minään riemuvoittona. Suomen nykyinen, 1970-luvulta oleva aborttilainsäädäntö on auttamattomasti vanhentunut, Pohjoismaiden tiukin ja ylipäätään yksi Euroopan tiukimpia. Sosiaali- ja terveysvaliokunnasta kuultiin juhannusviikonlopun kauhujen jälkeen toiveikkaita uutisia Oma Tahto 2020 -kansalaisaloitteen etenemisestä. Aloite ei tule todennäköisesti menemään sellaisenaan kaikkine uudistusehdotuksineen läpi, mutta pieniä muutoksia olisi mahdollista saada: jatkossa raskaudenkeskeytykseen tarvittaisiin kahden lääkärin lausunnon sijasta yhden lääkärin lausunto. Raskaana olevien oikeuksien kannalta olennaisinta on se, että raskaudenkeskeytyksen perusteeksi riittää raskaana olevan oma tahto, kuten kansalaisaloitekin kuuluu. Naisjärjestöjen Keskusliitossa haluamme, että aborttilaki uudistetaan siten, että abortin saaminen perustuu hakijan omaan ilmoitukseen. Oikeus aborttiin olisi hyvä saada perustuslakiin.
Työtä nykyaikaisen aborttilainsäädännön turvaamiseksi on jatkettava
Tasa-arvon ja naisten oikeuksien puolustajien tinkimättömien muistutusten ansiosta me kaikki tiedämme, että aborttien kieltäminen ei vähennä abortteja. Se ainoastaan lisää turvattomien aborttien tekemistä. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan vaarallisten aborttien vuoksi sairaaloihin joutuu vuosittain 7 miljoonaa ihmistä.
Jokaisen pitää saada päättää omasta kehostaan, haluaako lapsia, kuinka monta ja milloin. Raskaudenkeskeytyksiin liittyvää stigmaa on purettava: kyse on ihmisoikeudesta ja terveydenhuollon palvelusta. Aborttioikeuteen kielteisesti suhtautuvassa asenneilmapiirissä raskaudenkeskeytyksiin hakeutuvien lisäksi aborttia puolustavat ihmiset, kuten päättäjät ja terveydenhuollon ammattilaiset, ovat vaarassa joutua abortinvastaisten aktivistien häirinnän ja väkivallan kohteeksi. Tästä ollaan aiheellisesti huolissaan Euroopassa. Samalla pieniä voittoja aborttioikeuden saralla on saavutettu. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous (PACE) hyväksyi toukokuun 2022 lopussa yksimielisesti päätöslauselman, joka kehottaa niitä jäsenmaita, joissa aborttioikeudesta säädetään kansallisessa lainsäädännössä, varmistamaan abortin saatavuus. Päätöslauselmaan on kirjattu myös sen takaaminen, että abortin saamisen kaikenlainen estäminen kielletään ja että abortin vastustajien toimista voidaan rangaista rikosoikeudellisesti.
Vain sellaisia asioita, jotka ovat näkyvillä, voidaan muuttaa. Siksi kerromme anti-gender-liikehdinnästä ja lisäämme ihmisten tietoutta aiheesta. Tuoreissa Naisjärjestöjen Keskusliiton hallitusohjelmatavoitteissa vaadimme, että ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa vastustavan anti-gender-liikehdinnän muodostamaan uhkaan vastataan määrätietoisesti Suomen ulko-, EU- ja sisäpolitiikassa. Tämä tulee tehdä tukemalla johdonmukaisesti naisten oikeuksia, seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja muiden vähemmistöjen oikeuksia.
Saattaa vaikuttaa siltä, että vuosikymmenten tasa-arvotyö mitätöitiin sormia napsauttamalla. Tosiasiallisesti anti-gender-voimat ovat pedanneet abortinvastaista toimintaa jo pitkään. Tämä voi tuntua lamauttavalta, mutta passiiviseksi emme saa jäädä. Jokaisen oikeutta omaan kehoonsa tulee vahvistaa kaikissa käänteissä niin kansallisessa kuin kansainvälisessä toiminnassa. Lujaksi tullaan pitämällä yhtä.
Kirjoittaja
Ella Immonen, koordinaattori, Naisjärjestöjen Keskusliitto