”Julkisuudessa näkyy huippujääkiekko, mutta ennen kaikkea koen puheenjohtajana johtavani suurta nuorisojärjestöä”, sanoo Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummela.
Pirkkolan jäähalliin astelevat neljävuotiaat serkukset, kaksi äitiä ja mummi. Äidit kiiruhtavat lasten kanssa pukuhuoneisiin. Kahvilan pöydät ovat varattuja, joten mummi kysyy yksin olevalta mieheltä ’saako pöytään istua’. Harjoituksen jälkeen äidit ja lapset tunkeutuvat kolistellen pöytään. ’Sorry, meitä onkin isompi porukka’. Mies vastaa: ”Eipä mitään, jääkiekko kasvattaa.”
Urheiluseurat ovat perheiden arjessa. LIITU-tutkimusten perusteella suurin osa, yli 80 prosenttia, lapsista ja nuorista vipeltää jossain vaiheessa lapsuuttaan ja nuoruuttaan seurassa. Sukupuolten välillä ei juurikaan ole eroa. Seuroissa ryhdytään ohjaajiksi, valmentajiksi, toimitsijoiksi, kuskeiksi tai myyjäisten taustavoimiksi ja toimitaan jopa korkeassa iässä.
Suomi olisi hiljainen ilman kansalaistoimintaa, jossa tavoitellaan ’yleistä hyvää’ ei taloudellista voittoa. Voidaan puhua jopa 845 000 liikunnan ja urheilun vapaaehtoisesta (Kihu, Mäkinen J, 2018). Palkkatyö on lisääntynyt osassa seuroista, mutta niissäkin korttipakka kaatuisi ilman vapaaehtoisia. Joissakin organisoitumisen muodoissa perinteistä seuratoimintaa pyörittää rekisteröity yhdistys ja kaupallinen osa on organisoitu osakeyhtiön alle.
”Julkisuudessa näkyy huippujääkiekko, mutta ennen kaikkea koen puheenjohtajana johtavani suurta nuorisojärjestöä. Valtaosa lajin harrastajista on lapsia ja nuoria ja mukana on valtavasti tavallisia isiä ja äitejä ja heidän arvomaailmansa. Jääkiekkoperhe on kansanliike, niin sen vahvasti koen”, sanoo Harri Nummela.
”On tärkeätä kokea, että omalla tekemisellä on merkitystä. Jääkiekkoperheen kanssa voin viedä junioriurheilussa kokemiani asioita eteenpäin. Ikään kuin maksan osaltani velkaa lajille takaisin.”
Harri Nummela on toiminut liiton puheenjohtajana vuodesta 2016 alkaen. Päivätyö on pankkimaailmassa. Nummela on OP Ryhmän johtokunnan jäsen ja liiketoimintajohtaja. Hän on kahden lapsen isä.
Itsenäiset seurat
Jääkiekkoliittoon kuulu yli 360 itsenäistä seuraa. Liitolla on kahdeksan aluejärjestöä ja 67 palkallista työntekijää. Puheenjohtaja on luottamustoimessa, itsekin urheilun vapaaehtoinen.
”Yritysjohtamisen ja järjestöjohtamisen erot pitää ymmärtää. Työnantajalla on direktio-oikeus valvoa ja johtaa työtä, mutta vapaaehtoistyön osalta järjestömaailmassa sitä oikeutta ei samassa määrin ole. Yhdistykset toimivat puhtaasti omasta halusta, joten motivointi on vieläkin tärkeämpi osa johtamista. ”
Urheilujohtamista tehdään arvojen ristiaallokossa. Usein samankin hallituksen agendalla on päiväkoti-ikäisten liikuttaminen ja kansainväliseen menestykseen tähtäävä huippu-urheilu. Köydenvetoa tehdään arvojen suunnassa.
Sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta urheilussa nukutaan vielä sikeää ’Ruususen unta’. Liikunnan ja urheilun tasa-arvo Suomessa 2021 -tutkimuksen (Lehtonen K., Oja S., Hakamäki M.) mukaan valtakunnallisten ja alueellisten liikuntajärjestöjen hallitusjäsenistä vain joka kolmas on nainen. Lajiliittojen, joita näissä laskelmissa on 74, operatiivisista johtajista vain joka kolmas on nainen (30 %). Lajiliittojen puheenjohtajista vain 16 prosenttia on naisia.
Miten tasa-arvokysymyksiä tarkastelee Nummela Jääkiekkoliiton puheenjohtajana?
Lisää tyttö- ja naiskiekkoa
”Lajien harrastajaprofiilit ovat erilaisia. Harrastajamäärien näkökulmasta jääkiekko on vielä miehinen maailma. Rekisteröityjä lajitoimijoita on noin 70 000–75 000, joista tyttöjä ja naisia noin 5 000. Tämä lähtökohta ei ainakaan pienennä lajin tarvetta olla hereillä tasa-arvoasioissa ja elää oikein ja tunnistaa, mitä sidosryhmät ja lajissa mukana olevat odottavat.”
”Tavoitteista huolimatta jäällä tai toiminnan ytimessä on vielä varsin vähän naisia, liian vähän. Määrän toivoisi tuplautuvan”, Nummela maalailee strategiakauden tavoitetta.
”Ei meillä mitään hopealuotia ole. Tarvitaan pitkäjänteistä työtä arjessa ja oikeiden arvojen opettamista itsellemme ja harrastajille nuoresta pitäen.”
”Tyttöjen ja naisten määrän
toivoisi lajissa tuplautuvan”
Tyttö- ja naiskiekon kehittäminen löytyy myös Suomi-Kiekon uudesta strategiasta 2022–26. Asiakirjaan on linjattu seitsemän strategista tavoitetta, joista yksi on nais- ja tyttöjääkiekon joukkue- ja harrastajamäärän voimakas kasvu.
Naiskiekon menestys nousi näkyvämmin esiin tultuaan olympialajiksi Naganon kisoissa vuonna 1998 ja viime vuosinakin on tullut menestystä. Naisten maajoukkuetoiminnan tavoitteeksi on strategiassa kirjattu, että naisten IIHF World Ranking on sijoilla 1–3 ja tyttöjen maajoukkueet ovat arvokisoissa sijoilla 1–4 ja yleensäkin strategiassa näkyy sarjatoiminnan ammattimaisuuden mahdollistaminen.
Nummela osoittaa neljää kehittämisen osa-aluetta. ”Meidän on nostettava aktiviteettiä tyttöjen rekrytoinnissa, jotta harrastajamäärät saadaan nostettua. Emme ole kunnolla päässeet liikkeelle, sillä pandemian aikaan harrastajamäärät putosivat eivätkä vieläkään ole nousseet kuopasta. Tyttö- ja naiskiekon harrastajamäärät ovat edes vähän kasvaneet. Uskon, että nyt voimme tehdä uuden alun.”
”Toiseksi meidän on arvioitava tyttöjen ja naisten pelaajakehitystä. Siinä tukena on Kuortaneen urheiluopistolla toimiva keskittämisjoukkue lukioikäisille ja seuroissa tehtävä kehitystyötä. Tärkeää on löytää ratkaisuja etenkin siihen, miten tyttökiekossa voisi yhdistää koulun ja tavoitteellisen harrastamisen.”
”Kolmantena on naisten liigan toimintaedellytysten parantaminen. Työ pitää tehdä ensisijaisesti seuroissa liiton tukemana. Naisten liigassa on riittävästi lajiosaamista, mutta tarvitaan lisää taloudellisia voimavaroja. Liitto on organisoimassa sarjatoiminnan ympärille kehitystiimiä, jolla ensisijaisesti autettaisiin seuroja vahvistamaan talouttaan.”
”Kehitys on polkenut osin paikallaan, sillä liigaseuroilla on ollut vaikea taloudellinen tilanne pandemian aikaan. Nyt tilanne on muuttunut. Toivotaan, että pandemian jälkeen tästä geopoliittisesta tilanteesta ei tule vastaavaa haastetta, jolloin huippukiekon seuroilla on mahdollisuus tehdä muutakin kuin yrittää selvitä hengissä.”
Voisiko kaikilla liigaseuroilla sitten olla naisten joukkue? ”Se olisi varmaan yksi nopeimpia tapoja saada naisten huippujääkiekkoon uutta potkua. Nyt meillä on ainakin kaksi seuraa Helsingin IFK ja Hämeenlinnan Pallokerho HPK, jotka ovat ottaneet vastuulleen naisten liigajoukkueen toiminnan – ja tässä HIFK oli päänavaajana, mikä on hienoa perinteiseltä seuralta.” Pelaaminen näissä joukkueissa on maksutonta naisille.
”Neljäntenä on naisten maajoukkuetoiminnan kehittäminen. Näkyvyyttä on jo saatu.” Nummela viittaa vuoden 2019 kotikisoihin ja kasvaneeseen TV-näkyvyyteen.
Jääaikaa tarvitaan
Jääkiekko on osaltaan tehnyt upeaa työtä siinä, että Suomessa on vuoden 2021 tilastojen mukaan 236 jäähallia, 282 kaukaloa ja 69 tekojäätä – mutta ei vieläkään riittävästi harrastajille ja sarjatoiminnalle. Tytöille ja liigalle olisi löydyttävä hyvät olosuhteet kehittyä huipulle.
Miten käy energiapulassa? Jääkö tytöille ja naisille vielä vähemmän jääaikaa? ”Ajankohtaista nyt on, pystyykö yhteiskunta pitämään olosuhteita auki. Usein kuultu lause on, että ’kyllä me seurassa panostettaisiin tyttöjen ja naisten jääkiekkoon, mutta kun ei muutenkaan ole jääaikaa’.”
”Tilanteet ovat erilaisia eri puolilla Suomea. Vantaa on ehkä haasteellisin. Siellä olisi harrastajia ja halukkaita nuoria urheilijoita, mutta jäätä on väestöpohjaan nähden liian vähän. Pienillä paikkakunnilla saattaa löytyä jäähalli, mutta lasten ja nuorten ja harrastajien määrä on laskenut.”
”Liitto tukee osaamisellaan hallihankkeita. Liitto antaa seuroille ohjeistuksia jäänkäytön jakamiseen ja Naisten liigaa on nostettu viime vuosina jäänkäytön priorisointisäännöissä jo kaksi kertaa ylöspäin. Jäänkäyttöä on myös tehostettava, jotta sitä riittäisi mahdollisimman monelle.”
”En koe, että tasa-arvotyö olisi vielä riittävällä tasolla jääkiekossa. Olemme menneet eteenpäin, mutta jos joku asia minua harmittaa tähänastisella puheenjohtajakaudellani on se, että kehitystyö ei ole ollut nopeampaa nais- ja tyttökiekossa ja liiton korkeimmassa jääkiekkosarjassa Mestiksessä. Toisaalta täytyy olla armollinen. Pandemian aika on ollut vaikeaa lajia pyörittäville seuroille.”
Miehinen johto
Jääkiekkoliiton luottamusjohdon sukupuolijakauma on vahvasti miespainotteinen. Liittohallituksen kahdeksasta jäsenestä naisia on kaksi (25 %), Emma Terho ja Kati Kivimäki. Toimikaudella 2020–2023 liittovaltuuston jäsenenä toimii kaksi naista (6 %), Anne Kuparinen ja Sari Salmela.
Liiton operatiivisissa johtotehtävissä toimii seitsemän henkilöä, joista naisia on kaksi (29 %), Tuula Puputti ja Henna Malmberg. Jääkiekkoliitossa työskentelee päätoimisesti 67 henkilö, joista naisia on 17 (25 %). Naisten liigan kymmenestä joukkueesta viidellä on nainen päävalmentajana, heistä neljä on päätoimisia.
”On otettu askeleita oikeaan suuntaan, mutta toivon, että naisten rooli vahvistuisi johtamisen kaikilla tasoilla: seuroissa, alueilla ja liiton omissa ylimmissä toimielimissä”, Nummela sanoo.
”Urheilu on ollut kentällä paljolti jakautunutta sukupuolittain naisiin ja miehiin. Tämä heijastuu johtamiseenkin. Tiedetään kuitenkin, että parhaita ja tuloksellisimpia tiimejä ovat sellaiset, joissa diversiteettiä, monimuotoisuutta ja erilaisia näkemyksiä. Näkemyserojen kuuluu olla välillä suuriakin”, Nummela sanoo.
Johtamisen ammattilaiselta tekee mieli kysyä lisää hyvästä tiimistä. ”Monimuotoisuuden lisäksi loistavan tiimin tekee hyvä psykologinen turvallisuus. Silloin uskalletaan olla eri mieltä ja hyväksytään erilaisia ajatuksia, kenenkään ei tarvitse pelätä ajatustensa kertomista. Psykologinen turvallisuus ylläpitää ja tasapainottaa monimuotoisuutta. Psykologista turvallisuutta luovat yhteiset kokemukset ja luottamus, jota rakennetaan pitämällä lupaukset ja tietyllä ennakoitavuudella, jolloin ei tarvitse joka kerta arpoa, että mistä tänään tuulee tai miten esimies suhtautuu. Tällaiseen tiimiin voi luottaa ja olla turvallisin mielin.”
Ongelmien pintauduttava
”Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja vastuullisuus linkittyvät lajin ytimeen, strategiseen arkkitehtuuriin”, Nummela sanoo. Puheenjohtaja on joutunut julkisuudessa ottamaan kantaa vastuullisuuden kysymyksiin ja todennut siinä yhteydessä: ”Positiivinen tulokulma on se, että tämä viestittää kaikille meille lajin piirissä oleville, että maailma on muuttunut. Vastuullisuus ja vastaavat asiat ovat osa meidän elämäämme tästä eteenpäin.”
Liiton yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmassa vuosille 2022–26 on isoja teemoja, kuten naisten ja tyttöjen osallistuminen, lajin kustannukset, erityisryhmien jääkiekko ja esteettömyys, syrjintätapauksiin puuttuminen sekä yhdenvertaisuus läpileikkaavasti ja organisaation sisällä. Vastuullisuustyö linkittyy urheiluyhteisön Reilun pelin periaatteisiin.
”Epäasiallisen käyttäytymisen kitkeminen on isosti liiton agendalla ja että häirinnällä ei ole lajissa mitään tilaa. Jääkiekkoliitto oli keskeisessä roolissa rakentamassa Väestöliiton ja suomalaisen urheilun ’Et ole yksin’ -palvelua, jonka päämääränä on ennaltaehkäistä ja vähentää kiusaamista sekä seksuaalihäirinnän ja väkivallan kokemuksia urheilussa.”
”Asioita voi muuttaa ja korjata, jos ne pintautuvat. Jos epäasiallinen käytös ei pintaudu, siihen on vaikea johdon tai muiden tarttua.”
”Jos epäasiallinen käytös ei pintaudu,
siihen on vaikea tarttua”
”Suomalaisen jääkiekon merkittävin jalanjälki suomalaiseen yhteiskuntaan ei tule maailmanmestaruuksista vaan siitä, miten onnistumme kasvattamaan lajissa mukana olevia lapsia ja nuoria.”
”Lajin kasvu, harrastajien ja toimijoiden määrän lisääntyminen olisi paras todiste siitä, että lajissa tehdään oikeita asioita.”
Kunnioitusta oppimassa
”Toki kiekossa haluamme kehittää ja kasvattaa huippupelaajia, sitä terävintä kärkeä, mutta jääkiekossa koetaan vahvasti, että meillä on myös tärkeä kasvatuksellinen tehtävä. Siinä tulemme vastuullisuuteen ja tasa-arvoon.”
Nummela on saanut itsekin maistaa henkilökohtaista kasvua urheilujoukkueessa. ”Lapsuudenkotini oli turvallinen kasvupaikka. Olin ainoa lapsi ja minun on pitänyt myöhemmin oppia jakamaan se jogurttipurkki jonkun toisen kanssa.”
”Noin seitsemänvuotiaana menin Tapparan joukkuetoimintaan. Tapparassa korostui, että pitää ottaa toisia huomioon ja sieltä minuun jäi oppi kunnioittavasta kohtaamisesta ja toisten huomioon ottamisesta.”
”En varmasti työelämässä olisi sillä lailla pärjännyt, jos minulla ei olisi ollut joukkueurheilun kasvattavaa taustaa, että mitä on toimia yhteisössä, joukkueessa.”
”Joukkueurheilussa oppii asettamaan yhdessä tavoitteita ja ponnistelemaan niitä kohden, mutta ennen kaikkea sitä, että mikä on joukkue, miten se toimii ja miten toiset otetaan huomioon. Joukkue on aina enemmän kuin osiensa summa.”
”Lajin arvoista ehkä tärkein on kunnioitus muita lajitoimijoita ja vanhempia, kanssapelaajia, valmentajia, tuomareita, yleisöä ja kaikkia heitä kohtaan, jotka pyörivät lajin ympärillä. Tasa-arvo liittyy kykyyn ottaa muita huomioon.”
Johtamista motivoimalla
”Meidän pitää lajina toimia ja elää lajina niin, että heijastelemme suomalaisten arvomaailmaa ja sen muutosta. Olen tehnyt lähes koko työurani työpaikassa, jota on johdettu arvopohjaisesti ennen kuin arvot ja vastuullisuus tulivat edes ’muotiin’ ja nykyisellä tavalla lainsäädäntöön ja kasvanut johtamaan niiden kautta.”
”Jääkiekkoperheessä on erilaisia toimijoita ja intressejä ja jopa erilaisia tavoitteita, kuten kaikilla yhteisöillä. Keskeistä johtamistyötä on saada koko jääkiekkoperhe olemaan yhtä ja että suhteet toimisivat. Puheenjohtajan tärkeimpiä tehtäviä yhdessä liittohallituksen ja liittovaltuuston kanssa on luoda strategista suuntaa, vaalia lajin yhtenäisyyttä ja hoitaa yhteiskuntasuhteita.”
”Tämä on aikaa vievä mutta mielenkiintoinen harrastus.”
Haastattelu tehdään etänä ja Nummelalla on kotonaan Leijona-villapaita päällä.
Onko puheenjohtajalla nimetä jokin henkilökohtainen tasa-arvo teko? ”Olin mentorina Olympiakomitean Johtaa kuin nainen -koulutushankkeessa, joka oli hieno reilun vuoden prosessi. Pidin sitä osaltani konkreettisena keinona edistää tasa-arvoa.”
”Kun Jääkiekkoliitolle tarjottiin mahdollisuutta tulla mukaan Tasa-arvoteoilla vaikuttavuutta -foorumiin, halusin tarttua siihen henkilökohtaisesti. Halusin viestiä, miten merkittävänä asiana näen tasa-arvon. Varmasti organisaatiossa kuin organisaatiossa on merkitystä sillä, mihin asioihin puheenjohtaja osallistuu.”
”Naisjärjestöjen Keskusliitto vie hienosti eteenpäin tasa-arvotekoja ja tekee todella tärkeää ja arvokasta työtä. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee edelleen sitä työtä tasa-arvon eteen – ja toimintaote on hyvä: myönteisellä otteella pienen paineen luomista ja herättämistä tasa-arvotekoihin.”
TEKSTI: EILA RUUSKANEN-HIMMA