Hyppää sisältöön

Anti-gender-liikehdintä Suomessa ja EU:ssa -hanke

Naisjärjestöjen Keskusliiton vuoden 2022 keväthankkeen teemana on anti-gender-liikehdintä Suomessa ja EU:ssa. Hankkeessa jaamme tutkittuun tietoon perustuvaa informaatiota sukupuolten tasa-arvoa ja naisten, tyttöjen ja vähemmistöjen oikeuksia vastustavasta anti-gender-liikehdinnästä. Viestintäkampanja näkyy verkkosivuilla, uutiskirjeissä, Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä.

Osana hanketta järjestämme Naisjärjestöt tasa-arvolla taantumusta vastaan – anti-gender-liikehdintä Suomessa ja EU:ssa tilaisuuden 11.4.2022 Jenny ja Antti Wihurin rahaston tuella, yhteistyössä Euroopan parlamentin Suomen-toimiston kanssa.

Tälle sivulle on koottu hankkeessa julkaistut materiaalit:

Tietoiskuja anti-gender-ilmiöstä
Asiantuntijoiden blogit
Tilaisuuden materiaalit

Tietoiskuja anti-gender-ilmiöstä

Mikä anti-gender?

Mitä anti-gender tarkoittaa? Anti-gender-termillä viitataan liikehdintään ja ideologiseen suuntaukseen, jossa eri tahot vastustavat aktiivisesti sukupuolten tasa-arvoa, naisten ja tyttöjen sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Naisten ihmisoikeuksia, varsinkin seksuaali- ja lisääntymis-terveysoikeuksia on viime vuosina kyseenalaistettu maailmanlaajuisesti, ja voidaankin puhua tasa-arvon takapakista.

Anti-gender-liikehdinnän taustalla ei ole mikään yksittäinen liike, vaan se on laaja joukko populistisia, nationalistisia, uskonnollisia ja äärioikeistolaisia toimijoita. Anti-gender-toimijoilla on maiden rajat ylittävä, strateginen verkosto, joka on hyvin rahoitettu. Näiden toimijoiden arvomaailmaa luonnehtivat vaihtelevilla painotuksilla naisvihamielisyys ja kansallismieliset ja konservatiiviset arvot.

Taantumuksellisia arvoja ajavia, ideologisia anti-gender-liikkeitä yhdistää se, että he vastustavat keksimäänsä vihollista, niin sanottua ”gender-ideologiaa”. Tätä käytetään oman agendan edistämisessä eli siinä, että tasa-arvo pyritään näyttämään vahingollisena kehityksenä ja eräänlaisena ideologina, johon esimerkiksi EU ja YK ovat sitoutuneet.

Anti-gender-ajattelijat kokevat sukupuolen moninaisuuden tunnistamisen, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vaarana. He uskovat, että näiden lisäksi myös feminismi ja ateismi osaltaan rikkoo ”luonnollisen” yhteiskuntajärjestyksen, jossa ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä, sukupuoli määrittyy biologisesti ja heteroseksuaalinen avioliitto ja perhemalli on ainoa oikea.

Anti-gender-liikehdintä on yksi suurimpia uhkia sukupuolten tasa-arvolle. Lisäksi se uhkaa demokratiaa, ihmisoikeusperusteista politiikkaa, ilmastonmuutoksen vastaista työtä ja kestävän kehityksen edistämistä.

Antigenderistien toimintatavoista ja -kanavista

Anti-gender-liikehdintä ilmenee monilla tavoilla, kuten lainsäädännöllisillä rajoituksilla – etenkin aborttilain kiristämisenä – seksuaalikasvatuksen ja sensitiivisen varhaiskasvatuksen vastustamisena, seksuaaliterveyspalveluita edistävien järjestöjen tuen epäämisenä, sateenkaari-ihmisten oikeuksien vastustamisena ja transerityisenä vihana.

Anti-gender-toimijoiden erityisenä vastustuksen kohteena on myös Istanbulin sopimus, joka on ensimmäinen yleiseurooppalainen, juridisesti sitova sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Sopimukseen on kirjattu sukupuolen moninaisuuden tunnustava “gender”-sana, mikä osaltaan lisää vastustusta. Moni maa ei ole ratifioinut sopimusta ja osa Euroopan maista on irtaantunut siitä 2020-luvulla.

Anti-gender-ajattelijoiden toimintatapoihin kuuluu tahallinen väärinymmärtäminen, uhkakuvien levittäminen ja trollaus. He väittävät, että heidän keksimänsä viholliset eli niin kutsutun “tasa-arvoideologian” kannattajat vastustavat sananvapautta, ovat heterofobisia ja kammoavat kristinuskoa. Monet tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöntekijät ovat joutuneet maalittamisen kohteeksi.

Anti-gender-toimijoiden toimintatapoina ovat mm. massaprotestit, kansanäänestykset samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastaan, ruohonjuuritason toiminta tai vaikuttaminen suoraan politiikasta. Eurooppalaisessa anti-gender-vaikuttamisessa on tavattu toimia kansalaisyhteiskunnan kautta, erityisesti uskonnollisten toimijoiden taholta, sillä täällä valtiollisia toimijoita sitoo EU:n ja muiden alueellisten rakenteiden jäsenyyksien tuomat velvoitteet.

Huolestuttavasti viime vuosina naisten ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vastaisia aatteita on kuitenkin hivutettu salakavalasti yhteiskuntien rakenteisiin valtiollisen vaikuttamisen ja kansalaisjärjestöjen kautta. Tasa-arvon vastainen toiminta ei enää olekaan vain tasa-arvosta hiljenemistä vaan sen räikeää vastustusta kansallisilla ja kansainvälisillä areenoilla, kuten YK:ssa, jossa anti-gender-toimijat ovat yhdistäneet voimansa. Euroopassa anti-gender-liikehdintä pyrkii paitsi estämään kehitystä myös peruuttamaan jo aikaansaatuja sopimuksia ja lainsäädäntöä.

Anti-gender-liikehdinnän juuret

Ymmärtääkseen anti-gender-ilmiötä on hyvä tarkastella sen juuria. Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten ja vähemmistöjen oikeuksia vastustavan anti-gender-liikehdinnän juuret juontavat 1990-luvulle, jolloin astui voimaan Pekingin julistus eli YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistava ohjelma. Ohjelmaan kirjattiin sosiaaliseen sukupuoleen viittaava sana “gender”, jota Vatikaani vastusti, ja jolloin kamppailun niin kutsuttua “gender-ideologiaa” vastaan voidaan katsoa alkaneen.

Tarkemmin eriteltynä esimerkiksi katolisen kirkon 1960-luvun linjaristiriidat, Yhdysvalloissa 1980-luvulla aloitettu kulttuurisota, konservatiivisten suuntausten voitto islamilaisessa maailmassa sekä nationalistisen populismin vahvistuminen maailmalla ovat osaltaan edesauttaneet anti-gender-liikehdinnän kehityskulkua.

Vaikka ilmiö on lähtenyt liikkeelle Etelä- ja Keski-Euroopan katolisista maista, se on sittemmin levinnyt tehokkaasti myös Itä-Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Etelä-Amerikkaan. Liikettä edustavat tietyt valtiolliset toimijat, kuten Vatikaani ja Venäjä sekä Yhdysvallat, joka muun muassa ohjailee toimintaa Geneve Consensus -yhteenliittymän kautta. Anti-gender-liikehdintä on voimistunut viime vuosien aikana Suomessakin, kun transihmisten ihmisoikeuksista on alettu puhua ja tasa-arvoinen avioliittolaki sekä naisparien hedelmöityshoitolaki astui voimaan. On tärkeää pitää mielessä, että Suomi ei ole anti-gender-liikehdinnästä erillinen, vaan ilmiö näkyy myös täällä.

Merkillepantavaa on se, että eri toimijat – kuten äärikonservatiivit poliittiset liikkeet ja valtiot sekä fundamentalistiset uskonnolliset ryhmittymät – ovat enenevissä määrin jatkuvasti löytäneet yhteistä pintaa sukupuolten tasa-arvon vastustamisessa. Sen myötä yllättävätkin tahot ovat lyöttäytyneet yhteen ja tiivistäneet kansainvälistä, järjestäytynyttä yhteistyötään naisten oikeuksien kehittymisen torjumiseksi ja myös jo olemassa olevien oikeuksien purkamiseksi.

Miten anti-gender-liikettä rahoitetaan?

Naisten, tyttöjen ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia vastustava anti-gender-liike on paitsi hyvin järjestäytynyt myös kattavasti rahoitettu. Tämä tasa-arvon vastainen liikehdintä ole sattumanvaraista vaan strategista toimintaa, joka ylittää maiden rajoja.

Anti-gender-liikehdintää rahoittaa pääsääntöisesti kolme suurta tahoa: Eurooppa, Venäjä ja Yhdysvallat. Kesäkuussa 2021 julkaistun Tip of the Iceberg -raportin mukaan anti-gender-liikkeen rahoituksesta 707,2 miljoonaa (USD) 2009–2018 välillä tuli Yhdysvalloista, Venäjältä ja Euroopasta.

Liikkeen käyttämä raha Euroopassa on yli nelinkertaistunut 22,2 miljoonasta vuonna 2009 196 miljoonaan (USD) vuonna 2018. Raportissa todennettiin anti-gender-liikkeen rahoitusta tasa-arvoista avioliittoa vastustaville tahoille, myös Suomesta Aito avioliitto -yhdistykselle.

Liikehdinnän rahavirrat tulevat kansalaisjärjestöiltä, säätiöiltä, uskonnollisilta järjestöiltä ja poliittisilta puolueilta. Anti-gender-toimijoilla on globaali ja monipuolinen verkosto, jonka yksi merkittävä taho on maailman suurimpiin tasa-arvoista avioliittoa ja aborttioikeuksia vastustaviin lobbarijärjestöihin kuuluva World Congress of Families. Tutkijoiden mukaan anti-gender-liikehdinnän muita pääverkostoja ovat esimerkiksi Agenda Europe, European Christian Political Movement ja Geneva Consensus.

Lue lisää: Datta, Neil (2021) Tip of the Iceberg. Religious extremist Funders against Human Rights for Sexuality & Reproductive Health in Europe 2009–2018. European Parliamentary Forum for Sexual and Reproductive Rights.

Anti-genderistien toimintatavoista ja -kanavista

Anti-gender-toimijat hyödyntävät taitavasti ihmisoikeuspuhetta työskennellessään naisten ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastaan.

Tuossa taantumuksellisessa liikehdinnässä naisten ja vähemmistöjen oikeuksia poljettaessa vedotaan mm. sananvapauteen, uskonnonvapauteen, omantunnon vapauteen tai oikeuteen elämään. Tosiasiallisesti anti-gender-toimijat käyttävät ihmisoikeusretoriikkaansa esim. oikeuttamaan naisten vartalon kontrollin aborttikeskustelussa, ihmisoikeuksien epäämiseen sateenkaari-ihmisiltä tai uskonnon käyttämiseen naisen aseman kaventamiseen.

Kansainvälisesti verkostoituneen liikkeen toimijat toistavat retoriikkaa ihmisoikeuksista ja vetoavat myös erityisesti lasten oikeuksiin, ”terveeseen seksuaalisuuteen” sekä heteroydinperheeseen ”luonnollisena” instituutiona. Puhe ”oikeuksista”, ”vapaudesta” ja ”luonnollisuudesta” onkin silmänkääntötemppu, jolla käännetään huomio anti-gender-liikehdinnän ideologisesta taustasta. Ihmisoikeuspuheeseen verhoutuminen on irvokasta, kun tavoitteena on tosiasiallisesti sanoutua irti kansainvälisistä, sitovista ihmisoikeussopimuksista.

Ihmisoikeuspuheeseen verhoutuminen on irvokasta, kun tavoitteena on tosiasiallisesti sanoutua irti kansainvälisistä, sitovista ihmisoikeussopimuksista.

Ihmisoikeudet eivät ole mielipideasia, vaan kansainvälisiä sopimuksia, joihin olemme sitoutuneet. Kansainväliset ihmisoikeudet eivät ole asia, jonka tulkinnasta voi päättää kansallisesti; se tapahtuu kansainvälisten ihmisoikeustoimielinten ja -tuomioistuinten kautta. Ihmisoikeuskysymysten typistäminen mielipideasioiksi on kuitenkin näkynyt mediassa niin sanottuna false balance -ilmiönä, jolloin kaksi näennäisesti saman arvoista näkemystä on kutsuttu vastakkain esimerkiksi keskusteluohjelmaan. Medialla on oma vastuunsa anti-gender-ilmiön tunnistamisessa ja ihmisoikeusmyönteisyyden puolella olemisessa.

Tietoisuuden lisääminen ihmisoikeuksista ja niiden sisällöstä mahdollistaa anti-gender-liikkeen retoriikkaan vastaamisen faktatietoon ja kansainvälisen oikeuden periaatteisiin pohjautuen.

Ihmisoikeuspuheen lisäksi anti-gender-toimijat käyttävät toiminnassaan hyväkseen muita demokratian työkaluja. He ovat esimerkiksi nostaneet oikeusjuttuja ihmisoikeustoimijoita vastaan, tarkoituksenaan ei välttämättä voittaa juttua vaan kuormittaa oikeusjärjestelmää, pelotella ja hiljentää kohteitaan.

Asiantuntijoiden blogit

Naisjärjestöt yhteistyössä tasa-arvon taantumusta vastaan
Saara-Sofia Sirén
Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtaja

Mikä ihmeen anti-gender?
Sirpa Pietikäinen
MEP

Tasa-arvoa uhataan idästä ja lännestä
Tuija Saresma
Nykykulttuurin tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen dosentti

Anti-gender-liikkeen hybridivaikuttaminen perustuu disinformaatiokampanjointiin
Julian Honkasalo
Sukupuolentutkimuksen dosentti ja Suomen Akatemian tutkijatohtori

Sananvapaus on edellytys myös tasa-arvotyölle
Anna-Kaisa Itkonen
Suomen EU-komissio

Tasa-arvon takatalvi taklataan yhdessä – anti-gender-liikehdintä saa naisjärjestöt tiivistämään rivejään
Ella Immonen
Naisjärjestöjen Keskusliiton koordinaattori

Tasa-arvon taantumukselliset vastavoimat: anti-gender-liikehdintä vaikuttaa aborttioikeuden kiristymisen taustalla
Ella Immonen
Naisjärjestöjen Keskusliiton koordinaattori

Tilaisuus ja materiaalit

Tapahtuman tallenne on katsottavissa Naisjärjestöjen Keskusliiton YouTube-kanavalla.

Julian Honkasalo, Sukupuolentutkimuksen dosentti ja Suomen Akatemian tutkijatohtori

Alustus anti-gender-liikehdinnästä, 3.4.2022
Ella Immonen, Naisjärjestöjen Keskusliiton koordinaattori

Jaa somessa:

Tilaa uutiskirjeemme!

Kuulet uusimmat uutisemme noin 10 kertaa vuodessa.

Voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.

Lue kaikki uutiskirjeemme täältä.

Onko järjestösi kiinnostunut jäsenyydestä?

Naisjärjestöjen Keskusliitto edistää sukupuolten tasa-arvoa ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa.

Liiton jäseniksi voivat liittyä valtakunnalliset ja muut rekisteröidyt yhdistykset.